Seuraavaksi harjoiteltiin maahanmenoa. Ohjasin namilla maahan edessä ja sivulla. Kannustin maahan lelulla ja leikittiin sillä, sekä yritin nopeuttaa maahanmenoa hetsaamalla lelulla vähän virettä ja nopeasta maahanmenosta nopea palkka lelulla. Onnistui melko kivasti. Taas mua kannustettiin jättämään nami pois kädestä, jotta mun ei tarvi ohjata kädellä maahan asti, vaan voin pienentää vihjettä pikkuhiljaa kun Armas ei ole niin kiinni namissa. Sillä kuitenkin on jo selkeä käsitys siitä mitä mä siltä haluan.
Tunnustan, tää on ihan mua ollut jo vuosikaudet. Kun treenailen (sen vähän mitä nyt treenaan) yksinäni, niin mä jumitan tekemään asioita kädet täynnä nameja - tai mikä ikinä onkaan vaihe juuri sen liikkeen opettamisessa - enkä huomaa edetä, vaikka koira olisi jo valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.
Seuraavaksi tehtiin kontaktikävelyä, ja vaikka itse sanonkin, niin Armas oli H I E N O ! Tällä kertaa tulikin noottia, että "PALKKAA POROKOIRALLE! Ei sitä koko seuraamiskaaviota tartte heti tehdä!". :D No joo, tuli vähän innostuttua, tää on kuitenkin se mitä jopa ollaan harjoiteltu, ja kun Armas ei juuri ottanut häiriötä muista tai uudesta paikasta, niin se onnistui tosi hienosti.
Loppuun otettiin luoksetulo. Kouluttaja piti koiraa, ja mä kirmasin toiseen päähän hallia kutsumaan. Eka yritys tuli ravilla, kun "Äitiii.... Joku hihna seuraa mua!!!". Toinen yritys ilman hihnaa tulikin sitten formulana suoraan kiinni patukkaan kuin sika limppuun. :)
 |
| Huldasta tuli kovin totisia kuvia, vaikka neiti oli hyvinkin innoissaan renkaasta. Muttakun pitää keskittyä ja tehdä niiiiin tosissaan. Pieni työmyyrä. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti