keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Armaksen CRP vihdoin normaali!

Blogi on jäänyt viimeaikoina ihan heitteille.

ARMAS

Pikakelauksella kun kuulumiset kelataan, niin tärkeimpänä nousee Armaksen viikontakainen CRP-kontrolli, jossa vihdoin oltiin normaalilukemissa! Samaten ihottuma on enää muista vain, ja iho on parantunut kokonaan. :)

Lisäksi Armas kävi fysioterapeutilla. Vaihdoin fyssarin eläinklinikan omasta fyssarista mun luottofyssariin, jolla olen tarvittaessa kaikkia koiriani käyttänyt jo muutaman vuoden ajan. Ei sillä että edellisessäkään mitään vikaa olisi sinänsä, mutta nää on kai näitä mieltymysasioita. Nyt siis käytiin Tampereella Koirakuntosalin Kirsi Piispasella.

Katsottiin Armaksen liikkeitä ja kropankäyttöä puomikujalla, tasapainotyynyillä ja jumppaliikkeillä. Ollaan kuulemma keksitty niin nerokas jumppaliike, että fyssari halusi kuvata sen videolle. Siinä Armas menee ensin maahan, josta se pyydettäessä nousee antamalla tassua. Käytännössä se siis nousee ylös yhden etujalan varassa. Tämä tehdään toki molemmin puolin.

Kinttukohtaisella vaakalla katsottiin myös painon jakautumista kummallekin etujalalle. Armaksen mielestä vaaka oli siinämäärin epäilyttävä, etten saanut sitä seisomaan siinä täysin rentona ja luonnollisesti, vaan se kevensi hieman todellisuutta enemmän leikattua jalkaa. Kuitenkin kun vaakan päällä houkuteltiin Armasta kumartumaan eteen alas, niin yhtä hyvin varasi molemmille jaloille. Vapaana seisten leiktulla jalalla oli painoa 1-1½kg vähemmän. (vas. n. 6kg, oik. n. 4½-5kg)

Armas hierottiin, varsinkin leikatun jalan puoleinen lapa oli jumissa, mutta siihen vaikutti todennäköisesti myös ne ab-pistoksista saadut kudosreaktiot. Siellä lavan reunalla on nimittäin melkoinen möhkyrä edelleen.


Lopuksi mentiin vielä tutustumaan vesimattoon (vihdoinkin!) jossa käveltiin rauhallisella tahdilla 8 minuuttia. Vesimatolla ei kuulemma huomaa liikkeestä yhtään mikä jalka on leikattu. Fyssari oli myös toiveikas sen suhteen, että ontuma saattaisi ajan kanssa jäädä vielä kokonaan pois!

Telkkarista tulee Beverly Hillsin hienostohauva -elokuva. :D
Punkalaitumen hienostohauvat tarkkana katselee...

HULDA

Huldasta ei sinänsä ole erityisempää. Se on mainio, omapäinen kakara. Pari kertaa ollaan käyty pentujen leikkikerhossa ja sunnuntaina mennään taas, joskin eri firman kerhoon, jos siellä olisi sopivamman kokoisia kavereita. Eilen meillä vieraili innokas saksanpaimenkoirauros. Hulda järkevällä itsesuojeluvaistolla väisti isompaansa, mutta muuten viipotti Ressun ja Armaksen kanssa kyllä pellolla ja pihassa ilman ihmeempää jännittämistä.

Ja Huldan suurimpiin saavutuksiin tähän asti kuuluu ehdottomasti hiiren (tai vastaavan, en nähnyt tarkemmin, oli pimeää) pyydystäminen pihalta. Ja tietysti sen syöminen. :)

Tällaista pohdin yhtenä päivänä facebookissa: :)

"Jaa että jos porokoiraa meinaisi ensikoiraksi, niin narttu olis kiltimpi, helpompi ja nöyrempi, kuin uros?!?!
Mä en tiedä mitä kasvattaja on mun käsiin antanut, mutta Hulda on saanut (kaikkien muiden nimien lisäksi) nimen Räyhä-Riina. Se murisee, rähisee ja irvistelee kun sitä nostaa syliin, jos hänellä on mielestään parempaa tekemistä kuin olla sylissä. Sama koskee sisälle tultaessa kuivaamista. Se myös yhtenä päivänä rähisi Armakselle, koska prinsessa itse halusi nukkumaan juuri siihen kohtaan pikkupöydän alle, jossa Armas oli. Sai tahtonsa läpi. Se myös nylkyttää Armasta, koska se voi. (Armas on siis joko nössö, tai riittävän viisas eikä jaksa turhanpäiväisistä asioista mukulan kanssa vääntää)wink emotic)
Hulda on kuitenni mun kuudes koira - 5 uroksen jälkeen. grin emoticon
Mutta toisaalta se on rohkea, ahne ja kamalan hauska typpi."

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Hulda on ihana pentu :) Itsellä on tällä hetkellä toiveissa saada porokoira pentu loppu keväästä/kesällä. Onko sinulla tiedossa kasvattajia joilta voisi kysellä? t. Anne

Vonotus kirjoitti...

Omat koirat on Tuhkavuorten kennelistä. Sieltä voit ainakin lähteä liikkeelle.
http://tuhkavuorten.fi/pentuja.htm

Onnea pennunhankintaan! :)