Keittelin eilen semmoiset 100g kalkkunan jauhelihaa, josta tarjoilin Oivalle noin ruokalusikallisen jos sitäkään. Se taisi se kokeilu olla sitten siinä. Aamulla Oiva sonti kaksi ihan julmetun kokoista (ja pahanhajuista) läjää, joista ensimmäistä se koitti alkaa syömään. Eikä sillä nyt juuri ole ollut tapana syödä omia tai muiden koirien p*skoja. Nähtävästi siis kalkkuna on tullut semmoisenaan läpi tai jotain...
Päivän se on täällä nukkunut ja viime yönä oli taas kirputtanut kylkiään, kun aamulla oli märät läntit kylkikarvoissa. Tulin töistä kotiin ja lykkäsin astetta tujumman närästyslääkkeen (Losec 10 mg) kitaan. Nyt iltaa kohden se on alkanut taas vähän reipastua ja sontaakaan ei ole tullut enempää.
Syököön nyt RC Anallergenicia edelleen, kun se näyttää maistuvan ja sopivan. Olkoon sitten sisällöltään miten tympeää tahansa, niin sitä on annettava mikä sopii. Oivan kanssa en myöskään uskalla kokeilla tottuuko se johonkin ruoka-aineeseen ajan kanssa. Siinä sitä onkin nimittäin pulmaa kerrakseen, jos sairaus pääsee peruttamattomasti pahenemaan. Se kun ei ole mikään tavallinen suolistotulehdus josta voisi ajatella että se lääkkeillä ajan kanssa menee ohi.
Pitäisikin kysellä eläinlääkäristä, että jos tuota närästyslääkettä tarvitaan usein, niin mikä olisi paras ja onko niissä jotain huomioitavaa pitkässä käytössä. Pitkäänhän niitä ei pidä eläimille eikä ihmisille antaa, jos oireilun syytä ei ole selvitetty. Oivan oireiluun kuitenkin on selvä syy ja olempa närästyslääkkeitä itsekin popsinut noin 15 vuotta ilman mitään haittaa.
Kortisonin piti olla se auttava juttu, jos ilman närästyslääkkeitä ei tulla toimeen. Kortisonista on ollut kyllä ehdottomasti hyötyä, mutta silti Oiva ajoittain tarvitsee närästyslääkettä. Kortisoni on kuitenkin helpottanut huomattavasti mahakipuja, eikä Oiva viime yötä lukuunottamatta ole enää kirputellut kylkiään tai ollut varsinaisesti kipeä tai kovin uupunutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti